Meillä oli melkein koko viikko nukketeatteria. Neliön muotoisesta kankaanpalasta synty ensin sorminukke, sit keppinukke ja lopulta torstaina marionetti. Mun nuken nimi on Aino. Se näyttää vähä multa tummine pörröisine hiuksineen. :) Ihan ensiks me harjoteltii nukkejen käsittelyä ja kaks nukkea kohtas toisensa esityksessä. Sit me tehtii tiistaina ryhmis esitys, joka näyteltiin torstaina. Se meni hyvin. Mun ja mun yhen luokkakaverin nukke rakastelivat keskenään ja me sit äänneltii. Hiukan kaikki nauro!

Marionetin teko oli haastavaa, mut lopulta sain nuken narut laitettua paikoilleen ja se jopa lopulta totteli mua. Kävelytin sitä aulas ja mein kristillisen kasvatuksen maikka alko leperrellä sille.

Keskiviikkona piti olla kokoavaa prosessia, mut maikka sairastu ja matikan kokeen palautuksen (sain siitä täydet pisteet) jälkeen meil oli tutorin tunnit. Raamattu ja sen maailma-kurssista tuli 5-. Jee! Harmi, ettei meil ollu kokoavaa prosessia, se ois ollu kivaa. :) Mut toiste sitte.

Perjantaina oli nukketeatteri ohi ja vuoros oli kristillisen kasvatuksen menetelmien päätös. Aluks me keskusteltii ryhmis niistä menetelmistä (esim. flanellot, Godly play, kerronta) ja sit tehtiin yksilötehtävä, jossa pohdittiin, miten lapsi oppii, mitä osaan ja mitä en ja sit, et mitä tulee ottaa huomioon järjestettäessä hartautta lapsille. Ja lopuks mietittii ryhmis omaa kasvattajuutta.

Herätin vähä junas hilpeyttä, ku kannoin Ainoa kädes. Mut nyt mul on loma, ihanaa! Ja sen jälkee alkaa harjottelu päiväkodis.

Siunausta ja enkeleitä!

   -Kati-